Valikko

Unessakävelyllä valvontayhteiskuntaan? - Kymmenen trendiä jotka meidän on tunnettava



10. Kansalaisoikeuksien ja demokratian haaste

Sähköisten kansalaisoikeuksien perusoikeus on vapaa tiedonsaanti ja vapaa tietojen käyttö ilman uhkaa yksityisyydelle. Nämä edellytykset eivät enää täyty.

Sensuuri ja tietovalvonta ovat laajentuneet maailmanlaajuisiksi käytännöiksi. Hallitukset säätävät yhä useammin lakeja tai muuttavat voimassaolevia lakeja laajentaakseen valtaansa kansalaisiin päin ja tarkkaillakseen internetin käyttäjien toimintaa ja viestintää. Eikä kansalaisilla ole riittäviä takeita siitä, että tietoja ei väärinkäytetä. (La Rue 2011)

Myös kysymykset käyttäjien oikeuksista ja sensuurista ovat tulleet monimutkaisemmiksi: enää ei ole kysymys vain käyttäjien pääsystä tietoihin. Kontrollimekanismit internetissä voivat puuttua sisältöihin, tietoliikenteeseen, jakeluun, laajemmin internetin infrastruktuuriin tai vaikuttaa suoraan käyttäjiin tai jakelijoihin. Tietovalvontaa ja sensuuria voidaan näissä myös yhdistellä.

Pääsy internetiin ja sen sisältöihin eivät yksinään takaa, että viestintä olisi verkossa käyttäjille turvallista. Jopa tiukasti vartioidut kiinalaiset pääsevät verkkoon ja voivat kirjoittaa blogeja ja käyttää paikallisia sosiaalisen median palveluja. Kuitenkin huomattava määrä tietoa ja keskeisiä palveluja on suodatettu pois heidän käytöstään. Kiinalaisten on oltava hyvin varovaisia ilmaisuvapautensa kanssa ja ennakoitava viestiensä seuraukset.

Kaiken kaikkiaan kontrollin mekanismit ovat laajalti vallanneet virtuaalisen tilan ilman julkista keskustelua valvonnan lähtökohtaisesta hyväksyttävyydestä, sen yhteiskunnallisista vaikutuksista tai valvojien valvonnasta. Laajempi ymmärrys ja julkinen keskustelu valvontamekanismien olemassaolosta, niiden ulottuvuuksista ja vaikutuksista on käynnistymässä vasta, kun valvontajärjestelmät ovat jo käytössä. Kansalaiset eivät välttämättä edes tiedä, millainen käytös verkossa tulkitaan epäilyttäväksi tai rikolliseksi, koska näiden käsitteiden tulkinta on nopeasti muuttunut ja epämääräistynyt.

Ubiikkiyhteiskunnan kehittäjät puhuvat avoimuuden lisäämisestä. Tämä on perustavanlaatuinen väärinkäsitys. Ubiikkiympäristö tukee pääasiassa yksisuuntaista avoimuutta: käyttäjistä tulee läpinäkyvämpiä tietojen hallinnoijille ja omistajille. Läpinäkyvyys ei kuitenkaan ole vastavuoroista. Käyttäjät ovat entistä alttiimpia heitä koskevien tietojen väärinkäytölle. Heistä tulee ensisijassa tiedonkeruun ja valvonnan kohteita. Käytännössä ubiikkiympäristö ilmenee ihmisten ja ympäristön hallittavuuden kasvuna, mikä näyttää hyödyttävän eniten tiedonhallinnoijia ja omistajia. Tiedonkeruun kohteiksi jääneille käyttäjille avataan vain rajattuja käyttömahdollisuuksia ja palveluja, jotka palvelut perustuvat heistä kerättyihin tietoihin. (Karhula 2012b)

Läpinäkyvyys ja yksityisyys ovat keskeisiä huolenaiheita valvontajärjestelmien levittäytyessä. Sinänsä yksityisyyden ja läpinäkyvyyden periaatteet tukevat ja täydentävät toisiaan oikeusvaltion ja demokraattisen yhteiskunnan ylläpitäjinä. Yksityisyys on tärkeää kansalaisille, koska muut kansalaisoikeudet - sananvapaus, mielipiteen vapaus, uskonnon vapaus, yhdistymis- ja liikkumisvapaus - eivät voi toteutua ilman yksityisyyttä. Tiedollinen yksityisyys (informational privacy), joka soveltuu tarkemmin myös verkossa viestimisen rajojen kuvaamiseen, suojaa yksilöitä valtion puuttumiselta heidän asioihinsa (Bannister 2005). Yksityisyys käsitteenä määrittelee mahdollisuuksien alueen, jossa kansalainen voi itse määrätä olemisestaan ja tekemisistään muiden siihen puuttumatta. Verkossa asetelma on kuitenkin monimutkaisempi, koska kommunikaatioon ei puutu vain valtio, vaan myös yksityiset yritykset, organisaatiot tai muut kansalaiset.

Julkishallinnon ja poliittisen vallankäytön avoimuus ja läpinäkyvyys ovat perinteisiä toimivan demokratian merkkejä (Firmino 2010). Läpinäkyvyys on periaate, jota sovelletaan julkisen vallan toimijoihin ja muihin organisaatioihin, joilla on merkittävää valtaa yhteiskunnassa. Läpinäkyvyydellä mitataan näiden vastuullisuutta ja hyväksyttävyyttä. Tällä tavoin syntyy tasapainottava mekanismi yhteiskunnalliselle vallankäytölle ja sen valvonnalle.

Nykykehityksen paradoksi on, että kansalaisoikeuksien perusta on rapautumassa yksityisyyden kapenemisen ja anonyymiyden vähenemisen takia. Samalla lisätään läpinäkyvyyttä väärään suuntaan - kansalaisten toimet tulevat yhä läpinäkyvämmiksi ja hallittavimmiksi niille tahoille, jotka hallitsevat heidän tietojaan. Läpinäkyvyyden oikealla käytöllä voitaisiin tehostaa hallinnon laatua ja vaikutusvaltaisten toimijoiden valvontaa yhteiskunnassa. Verkossa hallitsevien toimijoiden avoimuus on kuitenkin vähentymässä ja niiden tekemisien kontrolloimattomuus lisääntymässä. Kehitys vahvistaa hallitsevien toimijoiden valtaa kansalaisiin päin jo lähtökohtaisesti siksi, että heillä on käytössään erittäin tehokkaat massojen hallinnan välineet. (Karhula 2012b)

Kansalaisten oikeuksien ja demokratian periaatteiden rapautuminen on väistämätön seuraus, kun laaja-alaisia valvontamekanismeja otetaan käyttöön ja niiden käyttöönotossa toistuvasti ohitetaan kansalaisoikeuksien suojaamisen edellyttämät toimet. Demokratian ja kansalaisoikeuksien nykytila ovat kuitenkin edelleen ajankohtaisia aiheita tutkimukselle ja julkiselle keskustelulle. Mikä on demokratian laatu ja tila nykyisellään? Miten voitaisiin löytää vallan tasapaino kansalaisten, julkisen ja yksityisen sektorin ja muiden verkon keskeisten toimijoiden kesken? Miten perusoikeudet verkossa voitaisiin turvata?

Kaiken kaikkiaan käyttäjien oikeuksia verkossa tulisi tarkastella vähintään yhtä tarkasti kuin heidän pääsyä verkon tietosisältöihin. Pitäisi ymmärtää, että sananvapauden ja sensuurin kysymykset ja kysymys kontrollin menetelmistä ovat laaja-alaisempia: ne liittyvät laajemmin internetin infrastruktuuriin. Laajemmassa tarkastelussa käyttäjillä pitäisi olla oikeus erilaisiin mielipiteisiin ja erilaisten sisältöjen tuottamiseen ilman pelkoa. Käyttäjillä tulisi olla laajemmat oikeudet heihin liittyviin tietoihin, kuten oikeus tarkistaa ja korjata tietoja. Pitäisi olla oikeus myös seurata, kuinka tietoa käytetään (esim. EU:n tietosuojalainsäädäntö tunnistaa nämä vaatimukset ja ne liittyvät käsitteeseen "data subject rights", EDPS 2012).

Suljettu ja läpinäkymätön verkon infrastruktuuri, johon sensuuri ja valvonta asettuvat, tulisi avata. Tiedonkeruu ja tiedonhallinta piiloutuvat yhä enemmän käyttäjiltä. Käyttäjät tarvitsisivat yhä enemmän ja laajempaa tietoa valvonnan tilanteesta ja rakenteesta sekä henkilötietojen käytöstä (Clarke 2007). Ympäristössä, jossa kaiken aikaa kerätään lisää tietoa, käyttäjät tarvitsisivat liialliselta seurannalta, valvonnalta ja tietojen luvattomalta käytöltä suojaavia menetelmiä. Muutoin ubiikkiyhteiskunta tulee kaventamaan kohtalokkaalla tavalla kansalaisoikeuksia.