Valikko

Etusivu >> Artikkelit >> Unessakävelyllä valvontayhteiskuntaan? - Kymmenen trendiä jotka meidän on tunnettava >> 1. "Vapaa internet on kuollut" - valvonnasta on tullut globaalia

Unessakävelyllä valvontayhteiskuntaan? - Kymmenen trendiä jotka meidän on tunnettava



1. "Vapaa internet on kuollut" - valvonnasta on tullut globaalia

Valvonnan ja sensuurin rajat ovat muuttuneet internet-aikakaudella. Internetin alkuaikoja 1990-luvulla väritti idealismi avoimesta ja vapaasta virtuaalitilasta. Sensuuria ja valvontaa ei juuri ollut. Vuosikymmenen loppuun mennessä useimmissa maissa internet oli valvonnan ja sensuurin ulkopuolella tai sitä säädeltiin hyvin kevyesti. 2000-luvun alussa kehitys kääntyi kohti jatkuvasti lisääntyvää valvontaa, joka on sittemmin tarkentunut ja muuttunut hienojakoisemmaksi (Deibert et al. 2011).

Sensuurista ja tietovalvonnasta on tullut maailmanlaajuisesti hyväksyttyä. Vuonna 2010 yli 60 maassa sensuroitiin internetiä ja useissa maissa oli säädetty kansalaisten ja median sananvapautta rajoittavia lakeja (Reporters Without Borders 2010). Kansalaisiin kohdistuva valvonnan tarkkuus on myös lisääntynyt, sillä useat maat ovat asettaneet verkkoon pääsyn ehdoksi käyttäjien tunnistamisen, lisensoinnin tai rekisteröitymisen (Palfrey 2010). Monissa maissa myös käyttäjien mahdollisuuksia suojata viestintänsä kryptauksella on heikennetty ja estetty (La Rue 2011).

Erilaiset valvonnan muodot ovat lisääntyneet, niiden ala on laajentunut ja niistä on tullut ominaisuuksiltaan kehittyneempiä - ja sama kehityskulku on nähtävillä sekä demokraattisissa että autoritäärisissä maissa (Bitso & Fourie & Bothma 2012). Vaikka Arabi-kevät osoitti, että internetiä ja sosiaalisia verkostoja käytettiin tehokkaasti myös sananvapauden edistämiseen, autoritääriset hallitukset vastasivat aktivistien protesteihin koventamalla toimenpiteitä ja kiristämällä valvontaa. Valvonnan tila kokonaisuudessaan on synkkä: internet-sensuuri lisääntyy yhä, mutta vielä enemmän lisääntyy tietovalvonta. Tietovalvonnasta on myös tullut yhä läpitunkevampaa (Reporters Without Borders 2012).

Internetiä valvotaan hyvin eri tavoin eri maissa. Valvonnan syyt, käytetyt menetelmät, valvontaa harjoittavat tahot ja rangaistuksien luonne vaihtelevat laajalti. Joissakin maissa on laaja-alaisia infrastruktuurin kattavia valvontajärjestelmiä ja kovat rangaistukset sääntöjen rikkomisesta. Toisissa maissa sensuuri kohdistuu vain rajatuille alueille ja sensuurikäytäntöjen kritiikki on sallittua. Jälkimmäiset käytännöt ovat tyypillisiä länsimaisille demokratioille. Eroja selittävät maiden oikeudelliset ja taloudelliset rakenteet, hallinnon laatu sekä internetin infrastruktuurin tila. (Bitso & Fourie & Bothma 2012)

Tiukinta ja laajamittaisinta valvonta on nykyään Kiinassa. Kiinaa räikeänä ääriesimerkkinä käyttäen Jevgeni Morozov on osoittanut tärkeässä teoksessaan The Net Illusion (Morozov, 2011), miten diktatuurit käyttävät tehokkaasti tietoverkkoa kansalaisiaan vastaan. Kiinassa 20 000 kyberpoliisia tarkkailee kansalaisten verkon käyttöä. 'Ihmishakukoneet' kirjaimellisesti noutavat hallituksen vastustajat kotoaan vastaamaan sanoistaan. Kun eräs iäkäs kylänmies arvosteli verkossa hallitusta joen saastuttamisesta, hänet haettiin kotoa oikeuteen vastaamaan kirjoittelustaan. (Morozov 2011)

Euroopassa maat, jotka ovat viimeksi turvautuneet sensuurin laajentamiseen, ovat Unkari ja Turkki. Turkissa jokainen verkonkäyttäjä velvoitettiin käyttämään pakollista suodatinohjelmaa. Vain 22 000 maan 11,5 miljoonasta verkkokäyttäjästä on kuitenkin ottanut sen käyttöön tähän mennessä. (Reporters Without Borders 2012).

Hallitukset ovat keskeisiä internet-sensuuria harjoittavia tahoja (Bitso & Fourie & Bothma 2012). Valtaosa internetin virtuaalisesta tilasta on kuitenkin yksityisten yritysten hallussa ja hallinnassa. Käytännössä eri toimijoiden vaikutukset sekoittuvat; jos hallitukset ovat halunneet laajentaa käyttäjien valvontaa verkossa, ne ovat usein asettaneet vaatimuksia yksityisen sektorin toimijoille (Deibert 2012). Lisäksi monissa valvontaa ja sensuuria edistävissä hankkeissa julkisen ja yksityisen sektorin toimijat tekevät yhteistyötä. Yksityisillä yrityksillä voi kuitenkin olla huomattavaa riippumatonta valtaa internetissä: Google, Facebook, eBay ja Amazon ovat hyviä esimerkkejä tällaisista monikansallisista yrityksistä (Hamilton & Moon 2012).

Julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden väliset erot aivan kuten demokraattisten ja totalitääristen valtioiden väliset erot ja roolit valvonnan ja sensuurin edistäjinä eivät kuitenkaan ole selkeitä. Esimerkiksi Kiinan Suuri Palomuuri on rakennettu suurten länsimaisten ICT-yritysten, kuten Ciscon, Microsoftin, Yahoon ja Googlen tuella (BBC News 2010). Eurooppalaiset tietotekniikkayritykset ovat myyneet valvontateknologiaa ihmisoikeuksia loukkaaviin maihin kuten Egyptiin, Libyaan, Syyriaan ja Iraniin. Näitä teknologioita on käytetty kyseisissä maissa toisinajattelijoiden, ihmisoikeusaktivistien, toimittajien, opiskelijajohtajien, vähemmistöjen, ammattiliittojen johtajien ja poliittisten vastustajien toiminnan seurantaan. Samoja teknologioita on voitu käyttää myös koko väestön tarkkailuun. (Privacy International 2011a)

Kaiken kaikkiaan merkittävimmät toimijat verkossa, olivatpa ne julkisia tai yksityisiä, ovat osoittaneet kykenevänsä sulkemaan tai avaamaan ovia verkkoympäristöön ja sen palveluihin niin halutessaan (Hamilton & Moon 2012). Se, tukevatko hallitsevien toimijoiden käytännöt pitkällä aikavälillä kansalaisyhteiskuntaa ja tiedonvälityksen vapautta, vai toimivatko näitä vastaan, on edelleen avoin kysymys - tähän mennessä poliittinen tahto on vaihdellut eri tilanteissa.