Valikko

Unessakävelyllä valvontayhteiskuntaan? - Kymmenen trendiä jotka meidän on tunnettava



2. Länsimaat turvautuvat hätävarjelun liioitteluun

Länsimaisilla demokratioilla ei lähtökohtaisesti ole samoja poliittisia tai uskonnollisia syitä valvontaan kuin totalitaarisilla mailla. Länsimaissa sensuuria ja valvontaa on laajennettu muista syistä, esimerkiksi kansalliseen turvallisuuteen, terrorismin uhkaan, rikostutkintaan sekä valtion rajojen ja maahanmuuton valvontaan vedoten (Gschrey 2011, O'Brien 2010). 9/11-tapahtumien jälkimainingeissa monet valtiot ovat ottaneet käyttöön laajoja valvontajärjestelmiä ja säätäneet sodanjälkeisen ajan ankarimmat ja yksilönsuojaa rajoittavimmat lakinsa (E.g. Bloss 2007, EDRI 2011, EDRI 2012). Sananvapausjärjestöjen, kuten Privacy Internationalin ja EPIC:in (Electronic Privacy Information Center) mukaan Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat kehittyneet todellisiksi valvontayhteiskunniksi (Anderson 2007).

Valvonnan mekanismit rakennetaan yhä useammin internetin infrastruktuurin tasolla (Deibert et al. 2011). Vuoden 2001 jälkeen on kehitetty laajoja globaaleja, ennaltaehkäiseviä tietojärjestelmiä ja annettu kansainvälisiä tiedonsiirtoon liittyviä määräyksiä, kuten matkustajatietojen luovutus Yhdysvalloissa ja EU:ssa (Cohen 2012, Privacy International 2004). Hallituksille on rakennettu myös ns. takaportteja verkon tietoliikenteen ja palvelujen käytön seurantaan esimerkiksi poikkeusmenettelyillä rikostutkintaa varten. Takaportit on rakennettu osaksi verkon informaatioarkkitehtuuria. Vaatimuksia on perusteltu lainsäädännöllä ja kansainvälisillä standardeilla (esim. ETSI, Baloo 2004, Cross 2010).

Internetin infrastruktuuriin sisäänrakennettu kontrolli on läpinäkymätöntä, mutta sen vaikutukset voivat olla globaaleja. Käytännössä nämä järjestelyt tasoittavat tietä julkisille toimijoille tai mille tahansa organisaatioille, joilla on valtaa ja intressejä päästä käsiksi verkon tietovirtoihin. Kun internetin arkkitehtuuriin on sisäänrakennettu valvontamekanismeja, niitä voidaan hyödyntää tarvittaessa julkisen tai yksityisen sektorin tarpeisiin (Hamilton & Moon 2012).

Kontrollimekanismien käyttöönottoa on tuettu myös lainsäädännöllä. Poikkeusmenettelyt ja hätätilalainsäädäntöön turvautuminen, joilla valvontaa on perusteltu, ovat viime vuosikymmenellä muuttuneet osin pysyviksi käytännöiksi. Hyvänä esimerkkinä on Patriot Act -laki USA:ssa, joka laadittiin hätätilalainsäädännöksi, mutta jonka voimassaoloa on nyt jatkettu yli 10 vuoden ajan (Goldberg 2012). Valvonnan malleja ja perusteita omaksutaan herkästi maasta toiseen (Bitso & Fourier & Bothma 2012). Erityisesti amerikkalaisiin valvonnan malleihin ja perusteluihin on syytä kiinnittää huomiota, koska ne leviävät helposti muihin maihin hallitsevien monikansallisten yritysten toimien kautta ja kansainvälisten sopimusten välityksellä. Verkon keskeiset yksityiset toimijat ovat amerikkalaisia monikansallisia yrityksiä. Kaiken kaikkiaan USA:lla on ollut johtava rooli globaalin orientaation edistäjänä valvonnassa (Mueller 2010).

Kansallisella turvallisuudella ja tekijänoikeuslainsäädännöllä perusteltu kansalaisten laajentuva valvonta ja lainsäädännölliset muutokset ovat jo ohittaneet perusoikeuksien näkökulman, lisänneet tietovirtoihin liittyviä rajoituksia ja jättäneet huomiotta valvonnan yhteiskunnalliset vaikutukset (Carey-Smith & May 2006, EDRI 2011). USA:ssa erityisesti 9/11-tapahtumat ovat kiihdyttäneet valvontaa ja antaneet viranomaisille lisää oikeuksia etsintöihin ja takavarikkoihin (Bloss 2007).

Kuitenkin teknologioilla voi yksinäänkin olla kansalaisten oikeuksia kaventava vaikutus. Teknologioihin voi sisältyä erilaisia valvonnan mekanismeja, jotka on rakennettu ja otettu käyttöön ilman julkista ja poliittista keskustelua tai käyttäjien lupaa. Jos standardit sitovat teknologian kehittäjiä rakentamaan valvontamekanismit internetin perusrakenteisiin, ne tulevat yleiseksi ja kiinteäksi osaksi verkon rakennetta. Samalla on kuitenkin vaikea osoittaa ketään yksittäistä toimijaa Isoksi Veljeksi, joka aikoisi hyödyntää näitä välineitä omiin tarkoituksiinsa. Näin rakennettuina sensuurin mahdollisuudet piiloutuvat ja jäävät poliittisesti neutraaleiksi. Samalla valvonnan muodot kätkeytyvät julkiselta keskustelulta ja niistä tulee poliittisesti neutraaleja. Tämänkaltaiset teknologioiden toimintamalleihin sisällytetyt kontrollin mahdollisuudet koskevat esimerkiksi takaporttien käyttöä, pakollisia tunnistuskäytäntöjä, tiedonkeruuta sekä ihmisten paikantamista sekä heidän viestintänsä seurantaa.