Valikko

Unessakävelyllä valvontayhteiskuntaan? - Kymmenen trendiä jotka meidän on tunnettava



3. Internet-sensuurin ja tietovalvonnan monimutkaisuus

Sensuurin "klassisella" kaudella valvottiin julkaisuja tai kirjoittajia. Internetissä valvontamenetelmät eivät kohdistu vain sisältöihin, vaan ne voivat koskea käyttäjien viestintää laajemmin internetin infrastruktuurissa (La Rue 2011). Sensuurin ja tietovalvonnan menetelmiä käytetään usein myös rinnakkain. Näiden lisäksi voidaan puhua taloudellisesta sensuurista ja hinnoittelun, pakotetun tunnistautumisen tai rekisteröitymisen sensuroivista vaikutuksista, internet-yhteyksien saatavilla olon säätelystä ja painostuksesta itsesensuuriin (Bitso & Fourie & Bothma 2012)

Suodatus (filtering) on tunnetuin internet-sensuurin menetelmä. Teoriassa käyttäjien rajoituksia voidaan kohdistaa 1) käyttäjän verkkoon pääsyyn, 2) käyttäjän pääsyyn tiettyyn palveluun (DNS-filtering), 3) käyttäjän pääsyyn tiettyyn sivustoon (IP-filtering), 4) käyttäjän mahdollisuuteen päästä tietylle verkkosivulle (URL-filtering) ja 5) valittujen avainsanojen jäljittämiseen suodatusta hyödyntämällä (keyword filtering) (Bitso & Fourie & Bothma 2012). On myös mahdollista yhdistää sensuuri ja tietojen valvonta. Tietovirtojen seurannalla tunnistetaan tietty ongelmallinen sisältö, jonka jälkeen sensuurin toimenpiteet voidaan kohdentaa juuri näihin löytöihin (Dutton et al. 2010).

Välittäjillä (intermediaries), kuten verkkoyhteyksien tarjoajilla (ISPs), tarkoitetaan toimijoita, jotka tarjoavat verkkoyhteyksiä tai palveluja (EDRI 2011). Verkkoyhteyksien tarjoajat voivat kontrolloida verkkoyhteyksiä teknisesti puuttumalla tietoliikenteeseen kolmella tasolla: tietoliikenteen, palvelujen tai sovellusten ja tilaajan tasolla. He voivat säädellä esimerkiksi tietoliikenteen määrää ja nopeutta. Palvelujen ja sovellusten tasolla käyttäjiä ja sisältöjä voidaan tunnistaa tai toteuttaa pääsynestoja. Joillekin sovelluksille voidaan antaa etusija muihin nähden. Tilaajia voidaan rajoittaa esimerkiksi rajaamalla heidän käyttämiään kaistanleveyksiä. Yleisesti ottaen verkkoliikenteen kontrolli näyttää olevan kohdistumassa tilaajiin yksilöinä ja siinä hyödynnetään yksilöivän tunnistuksen teknologioita. (Finnie 2009)

Verkkoyhteyksien tarjoajilla on mahdollisuudet täydelliseen käyttäjien toimien valvontaan. Millään muulla taholla verkossa ei ole yhtä syviä ja panoptisia näköaloja käyttäjien toimiin, koska tietoliikenteen keräämisen menetelmillä (packet sniffing) voidaan tallentaa kaikki data sähköpostiviesteistä videoihin ja facebook-päivityksiin (Ohm 2009).

Välittäjät voivat käytännössä seurata, säännellä ja kontrolloida käyttäjien yhteyksiä, heidän palvelujen käyttöään ja heidän tuottamiaan sisältöjä. Äärimmilleen vietyä valvonnan muotoa edustaa Kiinan kaltainen keskitetty, valtiojohtoinen sensuuri ja valvonta, joka kattaa verkon koko infrastruktuurin. Tällainen asetelma mahdollistaa kolmentyyppisiä rajoituksia: tietoliikenteen pysäyttämistä (blackouts), tahallista yhteysnopeuksien hidastamista sekä kansallisella tasolla toteutettavaa tiedon suodatusta ja tietovalvontaa (Kelly & Cook 2011).

Tietovalvonta ja tiedonkeruu ovat sensuurin epäsuoria muotoja. Tiedonkeruu kaupallisiin tarkoituksiin on varsin laajaa, mikä jää usein huomaamatta keskimääräiseltä internetin käyttäjältä. Syy on se, että tiedonkeruu on huomaamatonta ja sisäänrakennettua palvelujen normaaliin käyttöön. Esimerkiksi haku sanalla "masennus" Dictionary.com:ssa voi johtaa jopa 223 evästeen ja jäljityskuvakkeen asennukseen käyttäjien tietokoneelle. Nämä mahdollistavat tiedon keruun käyttäjistä sekä masennuslääkkeiden mainonnan kohdistamisen juuri heille (Etzioni 2012).

Vaikka tietovalvonnassa ei suoranaisesti estetä ihmisiä ilmaisemasta ajatuksiaan verkossa, se luo epäsuotuisat olosuhteet sananvapaudelle. Kun käyttäjien antamia tietoja voidaan koota, tallentaa ja hyödyntää muissa odottamattomissa yhteyksissä myöhemmin, tiedonkeruu voi kääntyä käyttäjien eduksi tai heitä vastaan. Siksi käyttäjien täytyy entistä tarkemmin ymmärtää verkkoviestinnän ja sen valvonnan luonne. Heidän täytyy myös valita ilmaisutapansa ja aiheensa mahdolliset seuraukset huomioiden. (Etzioni 2012).

Huolestuttavinta valvonnan kehityksessä on kansalaisten tottuminen valvonnan moninaisiin muotoihin. Näin valvontayhteiskunnan kehityksen ja valvonnan kyseenalaistaminen tulee asteittain yhä vaikeammaksi. Valvontayhteiskunnan kehitystä kuvaa hyvin ACLU:n Surveillance Society Clock (ACLU 2007).

Valvontayhteiskunnan toteuttamiselle on erittäin hyvät mahdollisuudet länsimaissakin jo nykyisellään. Tästä hyvän esimerkin tarjosi englantilainen televisio-ohjelma Erasing David. Ohjelmassa tunnettu toimittaja, David yrittää päästä valvonnan ulottumattomiin kahden yksityisetsivän jäljittäessä häntä. Eräässä kohtauksessa David on pakosalla jossakin päin Eurooppaa, kun etsivät pystyvät Davidin kännykän sijainnin perusteella esittämään tarkan kartan hänen olinpaikastaan. Davidin pako onnistuu vain muutaman päivän ajan. (Erasing David, 2010).