Valikko

Unessakävelyllä valvontayhteiskuntaan? - Kymmenen trendiä jotka meidän on tunnettava



Johtopäätökset

Internet-sisältöjen ja -viestinnän valvonta on lisääntynyt huomattavasti 2000-luvun alusta. Se näkyy teknologioissa, laeissa ja yhteiskunnallisissa käytännöissä. Näiden kehityskulkujen yhdistetty vaikutus on, että ne ovat synnyttäneet edellytykset laajamittaisille valvontamekanismeille, niiden juridisille perusteluille ja kansalaisoikeuksien uudenlaisille tulkinnoille.

Internet-sensuuri ja tietovalvonta eivät aina merkitse välittömiä rajoituksia, mutta tietojen mahdollinen moninainen jatkokäyttö uhkaa käyttäjiä myös länsimaisissa demokratioissa. Laajamittaisen tiedonkeruun oloissa ihmiset painostetaan mukautumaan tähän kehitykseen mikäli he haluavat suojella etujaan ja varmistaa, että ovet eivät sulkeudu heille tulevaisuudessa. Jos valvonnan ja sensuurin käytännöt yhä tiukentuvat, ne voivat jäädyttää julkisen keskustelun ja aiheuttaa turvattomuutta ja pelkoa viestinnässä. Uudet valvontamekanismit uhkaavat kaikkien vähemmistöjen etuja sekä sellaisia yksilöitä ja ryhmiä yhteiskunnassa, joilla on poikkeava näkemyksiä tai elämäntapoja. (Etzioni 2012, Karhula 2012b)

Vakavimmat seuraukset nykykehityksestä kohdistuvat kansalaisiin, jotka elävät totalitaarisissa maissa. Näissä maissa voidaan langettaa vakavia rangaistuksia hallintoa vastustavista mielenilmauksista (La Rue 2011). Samat valvonnan käytännöt, kuten käyttäjien pakollinen tunnistautuminen ja tietovalvonta, jotka voivat olla perusteltuja tietyissä yhteyksissä länsimaisissa demokratioissa, tekevät elämästä hengenvaarallista toisenlaisissa yhteiskunnissa. Lisäksi ei ole takeita, että demokraattinen tasapaino länsimaissa jatkuu pitkällä aikavälillä.

Nämä samat seuraukset voivat uhata tiedostusvälineiden ja kansalaisten suhdetta. On olemassa merkkejä lähdesuojaa ja käyttäjien anonymiteettiä uhkaavasta politiikasta. Toimittajat kuuluvat kohderyhmään, jota valvotaan tiukemmin myös Euroopan maissa (Privacy International 2011b). Myös kiristynyt kilpailu media-alalla estää yrityksiä valvomasta käyttäjien viestintää tarkemmin, mikä puolestaan lisää tietovalvontaa käyttäjistä (Turow 2011).

Lähdesuoja ei koske pelkästään mediaa, vaan se tukee myös demokratian rakenteita yhteiskunnassa. Huolimattomuuksia tai väärinkäytöksiä esiin tuovat vuodot (whistle-blowing) on hyväksytty vallan tasapainoa ylläpitäväksi varoitusjärjestelmäksi ja tehokkaaksi välineeksi taistella korruptiota, petoksia ja huonoa hallintoa vastaan. Vuotojen tärkeys on tunnustettu myös kansainvälisesti muun muassa YK:ssa ja OECD:ssä (Osterhaus & Fagan 2009). Jos lähdesuoja rapautuu, tärkeä osa demokraattisen yhteiskunnan vallan tasapainon takaamista tuhoutuu. Myös hallinnon vastuullisuuden ja hyväksyttävyyden seuranta kärsii.

Internetin hallitsevilla toimijoilla on yhä enemmän valtaa. Ne voisivat kuitenkin käyttää merkittävää valtaansa vaikuttamalla myönteisesti kansalaisoikeuksien ja demokratian tukemiseen. Poliittinen paine, kuluttajien ja aktivistien toiminta ovat joissakin tapauksissa saaneet yritykset muuttamaan politiikkaansa ja osoittamaan, että nämä pystyvät halutessaan tekemään myös eettisesti hyväksyttäviä päätöksiä. Esimerkiksi Google ilmoitti vuonna 2010, että se lopettaa sensuurin harjoittamisen hakupalvelunsa kiinalaisessa versiossa (Fay 2010, Reporters Without Borders 2010).

Yritykset voisivat toimia valvonnan ja sensuurin vastavoimina ja avata uusia mahdollisuuksia käyttäjien oikeuksien suojalle. Ne voisivat parantaa käyttäjien oikeudellisesta asemaa ja tarjota näille keinoja suojella yksityisyyttään, hyödyntää anonyymiyttä, valvoa omia tietojaan sekä rajata heihin kohdistettavaa seurantaa ja paikantamista. Hyviä esimerkkejä sensuurinvastaisista toimista löytyy myös lainsäädännöstä, kuten esimerkiksi Do Not Track -käytäntö, Net Neutrality -hankkeet ja islantilainen IMMI-lainsäädäntö- IMMI:llä pyritään kokoamaan yhteen parhaat osat tiedollisia oikeuksia ja sananvapautta tukevista käytännöistä. (Hastings 2011, Howe & Nissenbaum 2008, IMMI Status report 2012, Pike 2011, Wu 2007).

Sensuuri ei ole uusi ilmiö. Internet-sensuuri on kuitenkin luonteeltaan ongelmallisempaa ja voimakkaampaa, koska sen vaikutukset voivat olla globaaleja. Internet-seuranta mahdollistaa sellaisia massavalvonnan muotoja, joille ei ole mitään vertailukohtaa aiemmissa sensuurin muodoissa (Bitso & Fourie & Bothma 2012). Kaiken kaikkiaan jokainen tehokas laaja-alainen valvontajärjestelmä, jollainen myös ubiikkiyhteiskunta on, tuo mukanaan huomattavia riskejä demokraattisille yhteiskunnille ja kansalaisoikeuksille. Koska laaja-alaisia valvontajärjestelmiä on jo otettu käyttöön tai uusien järjestelmien käyttöönotto on etenemässä, olisi vakavasti tarpeen ottaa huomioon niiden asettamat rajoitukset ja seuraukset kansalaisille. Valvonnan kehityskulut olisi tunnistettava, ymmärrettävä ja sen vaikutuksia olisi arvioitava. Poliittisessa päätöksenteossa olisi tärkeää puuttua säätelyn keinoin massojen valvontaan ja valvonnan välineisiin. Pitäisi varmistaa valvonnan vastuullinen käyttö demokratian ja kansalaisoikeuksien turvaamiseksi.