Valikko

Etusivu >> Artikkelit >> Ovatko vakiintuneet demokratiat vähemmän haavoittuvia internet-sensuurille kuin autoritaariset valtiot? Sosiaalisen median testi

Ovatko vakiintuneet demokratiat vähemmän haavoittuvia internet-sensuurille kuin autoritaariset valtiot? Sosiaalisen median testi.



Tekijät

Archie L. Dick, Lilian I. Oyieke, Theo J.D. Bothma

Department of Information ScienceUniversity of Pretoria, Private Bag X20, Hatfield, 0028, South Africa


Lataa suomenkielinen dokumentti (rtf) tästä

Lataa alkuperäinen englanninkielinen dokumentti (pdf) tästä



Tiivistelmä

Viimeaikaiset tapahtumat esimerkiksi Iso-Britannian levottomuuksien yhteydessä nostavat esiin kysymyksen, kuinka paljon kuviteltua syvemmällä sensuuri on vakiintuneissa demokratioissa? Kuinka kansalaisten ilmaisuvapaudesta ja oikeudesta tiedonsaantiin huolehtivat tahojen kuten FAIFE:n pitäisi reagoida näihin uhkiin? Tässä artikkelissa sosiaalisen median nykytilaa arvioidaan vertaamalla sanan- ja ajattelunvapauden toteutumista vakiintuneissa demokratioissa vastaaviin saavutuksiin autoritaarisissa maissa. Testissä tarkkaillaan sosiaalisen median käyttöä viimeaikaisissa mielenilmaisuissa eräissä demokraattisissa ja autoritaarisissa maissa. Asetelman tarkoituksena on verrata yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia valtioiden tavassa reagoida mielenosoituksiin. Artikkelin loppuun on koottu suosituksia IFLA:n FAIFE-komitealle.


1. Johdanto

Iso-Britanniassa viranomaiset aikoivat sulkea sosiaalisen median vuoden 2011 mellakoiden hillitsemiseksi. Vastaavat viimeaikaiset tapahtumat ympäri maailman nostavat esiin useita tiedon saatavuuteen ja ilmaisuvapauteen liittyviä kysymyksiä, erityisesti sosiaaliseen mediaan liittyen. On huolestuttavaa, miten laajaa tukea sosiaalisen median rajoittamisyritykset ovat saaneet vakiintuneissa demokratioissa kuten esimerkiksi Iso-Britanniassa. Vielä huolestuttavampaa on, että tekniikka sosiaalisen median sulkemiseksi on jo olemassa (esim. häirintälaitteet langattoman tiedonsiirron tukkimiseksi kokonaan). On myös näyttöä näiden tekniikoiden käytöstä joissakin tapauksissa (Howard, Agarwal & Hussain, 2011; O'Doherty, 2012).

On välttämätöntä kysyä, miten haurasta sanan- ja ajattelunvapaus on vakiintuneissa demokratioissa? Miten alttiita nämä maat ovat sensuurille? Miten vakiintunut demokratia voi vedota korkeampaan moraaliin ja varoittaa autoritaarisia maita sensuurin vaaroista pitämättä itse kiinni perinteisestä sanan- ja ajattelunvapaudesta? Sosiaalisen median laajalle levinnyt käyttö mielenilmauksissa ympäri maailman on hämärtänyt "vapaan" ja "valvotun" tiedonvälityksen välisiä rajalinjoja. Nämä mielenilmaukset ovat testi sanan- ja ajattelunvapauden pitävyydelle vakiintuneissa demokratioissa aivan kuten perinteiset viestinnän muodot olivat aiemmin (Howard, Agarwal & Hussain, 2011).

Sosiaalisen median koetinkivi voi auttaa lujittamaan sanan- ja ajattelunvapautta nostamalla esiin valveutuneita tarkkailun muotoja, jotka ovat välttämättömiä sensuurin uusien muotojen estämiseksi. Yksi tapa saavuttaa tämä päämäärä on testata sanan- ja ajattelunvapauden haavoittuvuutta demokraattisten ja autoritaaristen valtioiden reaktiotavoilla sosiaaliseen median ympärillä tapahtuvaan kansalaisaktivismiin.

2. Demokraattiset valtiot

Demokraattiset ja epädemokraattiset hallinnot erottavat toisistaan se, miten hallitsijat ovat tulleet valtaan ja se, miten he joutuvat vastuuseen teoistaan. Robert Dahl (1990) on luetellut laajaa kannatusta saaneet "toimintaperiaatteiden vähimmäisehdot" modernille poliittiselle demokratialle. Näitä ovat: 1) kansalaisten oikeus ilmaista poliittisia näkemyksiään ilman rangaistuksen vaaraa; 2) kansalaisten oikeus etsiä ja tutkia vaihtoehtoisia informaation lähteitä; 3) vaihtoehtoisia informaation lähteitä on olemassa; ja 4) vaihtoehtoiset informaation lähteet on suojattu lailla. Kansalaiset ovat demokratian kulmakivi. Kansalaisten oikeus osallistua julkiseen elämään ja valtion asioihin on merkki demokratian olemassaolosta.

Moderni demokratia tarjoaa useita keskenään kilpailevia kanavia kansalaisille kiinnostuksen kohteiden ja arvojen ilmaisemiseksi kollektiivisesti ja yksilöinä. On tärkeää huomata, että kaikki nämä kanavat eivät ole demokraattisuusakselilla samalla tasolla: kyse on demokraattisuusasteeltaan erilaisista yhdistelmistä. Demokratia ei ole koskaan lopullista ja ehdotonta, vaikka valtionjohto voi sellaista väittää. Demokratia pitää ymmärtää kehityskulkuna, eräänlaisena pyrkimyksenä yhteiskunnalliseen kompromissiin. Kompromissin tavoitteena on taata oikeudenmukainen ja reilu poliittinen elämä yhteiskunnassa (Han & Dong, 2006). Demokraattisen valtion avaintekijät ovat konsensus, osallistuminen ja pääsy tietoon.

2.1 Konsensus

Deliberatiivisessa demokratiassa korostetaan vuorovaikutuksen korkeaa laatua konsensuksen saavuttamiseksi (Porta, 2009; Dahlberg, 2011). Konsensuksella sovitetaan yhteen kansalaisten erilaiset käsitykset poliittisen toiminnan suurista linjoista ja tavoitteista sekä valtion roolista. Sosiaaliselle medialle internet tarjoaa nopean ja perinpohjaisen informaation levittämisen ja kierrätyksen kanavan. Näin rakennetaan konsensukseen perustuvia käsittelytapoja. Tämä tapahtuu sallimalla jokaisen puuttua asioiden kulkuun ja ilmaista mielipiteensä.

2.2 Osallistuminen

Kaikki kansalaiset eivät osallistu yhtä aktiivisesti politiikan tekemiseen. Heillä on kuitenkin oltava lain tukema mahdollisuus osallistua niin halutessaan. Internet tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden tutustua erilaisiin näkemyksiin ja keskustella niistä. Näin se laajentaa julkisen keskustelun piiriä. Julkisen keskustelun areenat ovat nykyään globaaleja ja virtuaalisia (Dahlberg, 2011).

Julkisen alue on aiempaa haastavampi sekä autoritaarisille että demokraattisille valtioille. Sosiaalinen media ruokkii nopealiikkeisesti digitaalisen maailman vastakulttuureja, joita pidetään sosiaalisen liikehdinnän tärkeänä osakäynnistäjänä (Drache & Froese, 2008; Dahlberg, 2011).

2.3 Pääsy

Brantsin (1996) mukaan kansalaisten oikeus, että valtio ei puutu heidän asioihinsa käsittää: (1) oikeuden, että valtio ei estä tiedon julkaisemista ennen sen ilmestymistä, ja (2) yksilön mielipidevapauden ja ilmaisuvapauden.

Demokraattisilla valtioilla on velvollisuus edistää ilmaisuvapautta ja mahdollistaa demokraattiselle keskustelulle välttämättömän monipuolinen ajatusten esiintulo (Dahlberg, 2011). Tämä edellyttää, että kansalaiset pääsevät vapaasti tutustumaan erilaisiin viestintäkanaviin (Brants, 1996; Dahlberg, 2011). Tehokkaan pääsyn perusehtoina on vapaus ja mahdollisuus ottaa kantaa; oikeus määrätä itse pääsystä median tarjoamiin mahdollisuuksiin, yhtäläinen pääsy verkkoon; sekä takeet teleoperaattoreiden palvelujen maailmanlaajuisen tarjonnan jatkuvuudesta. Avoin ja globaali pääsy sähköpostiin ja sosiaaliseen mediaan antaa poliittisesti vieraantuneille ryhmille mahdollisuuden keskustella samanmielisten tai muuten heitä kiinnostavien viiteryhmien kanssa. Se myös vahvistaa vaihtoehtoista mediaa ja sen kykyä tuoda esiin vastakulttuurin näkemyksiä.

Konsensus, osallistuminen ja avoin pääsy kuuluvat vakiintuneeseen demokratiaan ja puuttuvat osittain tai kokonaan autoritaarisista valtioista. Tämän artikkelin tavoitteen kannalta on keskeistä, että vakiintuneet demokratiat ovat hankkineet nämä perusedellytykset pitkän ajan kuluessa taistellen ja tarjonneet pysyvän ympäristön näiden peruselementtien vakiintumiselle. Samat tekijät erottavat vakiintuneet demokratiat nuorista tai uusista demokratioista.

3. Autoritaariset valtiot

Autoritaariset valtiot perustuvat kansalaisten alistamiseen ja sortoon. Ne oikeuttavat toimintansa uskonnolla, ideologialla tai perinteellä (Brouwer, 2008), jossa hallitsija yksin johtaa maata ilman vallan jakamiseen pakottavia mekanismeja (Jackson & Rosberg, 1982). Kansalaisoikeudet kuten sananvapaus, yhdistymis- ja kokoontumisvapaus sekä mielenosoitusvapaus puuttuvat. Äänestysoikeutta ja muita ihmisoikeuksia loukataan tai käytetään väärin. Tästä syntyvät kansannousut ja mielenosoitukset vapauksien puolesta. (Joseph, 2011; Shirky, 2011).

Yksinvaltius on yksi autoritäärisen hallinnon muoto. Äärimmillään se tarkoittaa hallitsijan valtaoikeutta pakottaa tahtonsa läpi sellaisenaan kaikissa valtiolle kuuluvissa asioissa. Vähäisimmillään yksinvaltius asettautuu lain yläpuolella ollen laki itselleen. Yksinvaltiuteenkin kuuluu erityisiä lakeja, mutta ne eivät uhkaa hallintoa itseään (Fairbank & Goldman, 2006). Esimerkkejä yksinvaltiudesta löytyy esimerkiksi Kiinasta, missä hallitsijalla on perinteisesti ollut lopullinen määräysvalta kaikkiin yhteisiin asioihin. Myös yksityiselämän eri alueet on Kiinassa läpeensä politisoitu ja valta monopolisoitu. Yksinvaltiaina toimivat hallitsijat tyypillisesti puolustavat ylivaltaansa keinolla millä hyvänsä.

Viime vuosina on ollut useita kansannousuja ja mellakoita, joilla yksinvaltaan perustuvista hallintojärjestelmistä on pyritty pääsemään eroon. Tuhannet kansalaiset eri maissa ovat käyttäneet facebookia, twitteria, youtubea ja muita sosiaalisen median välineitä vaatiakseen poliittisia muutoksia esimerkiksi Azerbaidzanissa, tai aiheuttaakseen poliittisia skandaaleja ei-liberaaleissa demokraattisissa maissa kuten Venäjällä. Kokemukset Azerbaidzanista kuitenkin osoittavat, että todellisuus on monimutkainen. Ajatus siitä, että sosiaalinen media suoraan johtaisi poliittiseen vallankumoukseen, on liian yksinkertainen (Pearce & Kendzior, 2012). Bloggaajia on jäljitetty ja pidätetty pelotteeksi muille.

3.1 Sosiaalinen media ja valtion vastainen toiminta autoritaarisissa valtioissa

Digitaalinen media ja sosiaalisen median palvelut verkossa ovat muuttaneet kansalaisaktivismin tapaa organisoida toimintaansa. Yhteiskunnallisten liikkeiden johtajat käyttävät sosiaalista mediaa jätjestääkseen kollektiivista toimintaa globaalissa mittakaavassa (Deibert, 2008).

Digitaalista mediaa ei voi valvoa yhtä helposti kuin radiota ja televisiota, sanomalehtiä tai kiinteitä puhelinlinjoja. Ei siitäkään huolimatta, valtiot kykenevät lamauttamaan merkittävän osan kansallista informaatioinfrastruktuuria (Howard, Agarwal & Hussain, 2011). Poliittinen aktivismi verkossa on dynaamista ja juurevaa. Se kasvattaa yhteiskunnallista tietoisuutta ja herättää mielenkiintoa myös niissä, jotka eivät ole aiemmin ottaneet osaa vakiintuneisiin kansalaisliikkeisiin (Norris, 2001). Spontaanin ja luovan vuorovaikutuksen avulla yksilöt voivat monin tavoin vallata itselleen uusia alueita valtion vastaisessa toiminnassa. Tämä nähtiin Hosni Mubarakin hallinnon viimeisten viikkojen aikana 2010, Iranin vaalien yhteydessä 2009 sekä Kenian vaalimellakoiden aikana 2008.

Esimerkit Egyptistä, Iranista ja Keniasta herättävät laajemman kysymyksen internet-sensuurista ja internetin vapaudesta demokraattisissa ja autoritaarisissa valtioissa. Näiden tarkastelu on avain sosiaalisessa mediassa tapahtuvan aktivismin ymmärtämiseksi.

4. Valtio, internet-sensuuri ja internetin vapaus

Sensuuri voidaan määritellä toiminnaksi tai käytännöiksi, jotka nujertavat, rajoittavat tai poistavat ei-toivottuna pidettyä puhetta tai muita puheen muotoja (Deibert, 2008). Kaikki poliittiset hallintojärjestelmät harjoittavat sensuuria jossakin muodossa. Vakiintuneet demokratiat erottuvat autoritaarisista rajoittamalla sensuuria ja laajentamalla ilmaisuvapautta.

Verkkoa pidetään yleisesti vapaan viestinnän alueena, eräänlaisena teknologisena vapaan sanan linnoituksena. Monet valtiot ovat perustaneet internetiä poliittisesti ja teknologisesti valvovaa hallintoa vastatoimena internetille vapaalle viestinnälle (internet-protokollien suunnittelu, kriittisten internet-resurssien koordinointi jne.).

Internetin valvonta ei ole sopusoinnussa valtioiden demokraattisten pyrkimysten kanssa. Jos valtionhallinto kykenee suodattamaan verkossa välitettyä ja luettua informaatiota, se voi tehokkaasti tukahduttaa myös nousevaa kansalaisaktivismia ja mitä tahansa esitettyä kritiikkiä (Howard, Agarwal & Hussain, 2011). Eikä tämä koske vain autoritaarisia valtioita vaan myös sellaisia demokraattisia valtioita kuten Etelä-Korea.

Kaksi keskeistä voimaa vaikuttavat tiedon vapaaseen saatavuuteen, tiedon jakeluun ja sananvapauteen. Toinen on tiedon demokratisointi ja internetin tarjoaman tiedon ja erilaisten näkemysten moninkertaistuminen (sosiaalinen media). Toinen on valvonnalta suojattujen kansallisten tiedustelupalvelujen harkitut ja törkeät hyökkäykset sananvapautta kohtaan (Green, 2000). Esimerkkejä jälkimmäisestä löytyy myös vakiintuneista demokratioista kuten Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta (esim. Patriot Act -laki valtion vastaisen toiminnan vaimentamiseksi).

Internet on ratkaisevan tärkeä sananvapauden ylläpitämiseksi ja kansalaisvapauksien harjoittamiseksi verkottuneessa yhteiskunnassa (Sinnreich, Graham & Trammell, 2011). Viimeaikaiset poliittiset tapahtumat eri puolilla maailmaa tukevat tätä käsitystä. Vaikka internet on toiminut poliittisen puheen ja sosiaalisen toiminnan alustana alusta pitäen, digitaalisista viestintävälineistä on tullut kasvavassa määrin valtion vastaisen toiminnan ja muun organisoidun sosiaalisen liikehdinnän kasvualusta viitenä viime vuotena. Siksi internetiä käytetään yhä enemmän myös tukahduttamiseen, sensuuriin ja valvontaan (Davis, 2010; Freelon, 2010; Hanson, et al., 2010; Kaplan & Haenlein, 2010; Sen, et al., 2010; Talbot, 2010; Christensen, 2011; Makdisi & Elbadawi, 2011; Obar, Zube & Lampe, 2011). Esimerkkejä löytyy Egybtistä, Kiinasta, Tunisiasta, Myanmarista jne.

Poliittinen vastarinta ja sen tukahduttaminen ovat siirtyneet kaduilta ja kahviloista kännyköihin ja kannettaviin tietokoneisiin. Valtiot ovat kohdentaneet lisää voimavaroja digitaalisten viestintävirtojen säätelyyn ja poliisivalvontaan rajojensa sisällä ja ulkopuolella.

Internetin lisääntynyt käyttö sosiaalisessa liikehdinnässä tarkoittaa asiakirjojen levittämistä, ladattavia ohjelmia, tietoa mahdollisista tietolähteistä ja voimavaroista, tapahtumista ja toimintaan liittyvistä ongelmista. Lukuisat ryhmät käyttävät sosiaalista mediaa poliittisten tavoitteidensa edistämiseen ja toimintansa esittelyyn. Internetin ilmaisuus tekee siitä erityisen suositun kehittyvissä maissa.

Eikä internet ole enää vain tiedon jakamista varten. Siitä on tullut myös keskinäisen viestinnän väline, missä käyttäjät luovat sisältöä, jakavat tietoa ja luovat yhteisöjä. (Fuchs, 2011).

Internet yhdistää ihmisiä, tuottaa helposti ja nopeasti tietoa yhteiskunnallisista aiheista. Se myös tuottaa henkilökohtaisempia ja yksityiskohtaisempia uutisia. Nämä ominaisuudet ovat antaneet kansalaisille kyvyn käynnistää jopa kansallisen tason keskusteluja, mikä on saanut Singaporen ja Kiinan kaltaiset maat reagoimaan voimakkaasti (internetin sulkeminen, palvelun tuottajien rekisteröinti jne.) .

Internet-sensuuri aiheuttaa erityisiä ongelmia demokratioille, joilla ei ole perinteitä poliittisen sananvapauden suojelemisessa. Vakiintuneissa demokratioissa, kuten Yhdysvalloissa, painettua sanaa koskeva sananvapauden suoja on ulotettu, joistakin rajoituksista huolimatta, koskemaan myös internetiä. Euroopan neuvosto on kieltänyt vihapuheen, mutta kumouksellinen ja poliittinen ilmaisuvapaus on päättäväisesti suojattu (Fish, 2009). Internetiin sisäänrakennettua kykyä edistää demokratiaa on kiitelty sen sosiaalista toimintaa ja julkista keskustelua edistävän vaikutuksen vuoksi (Zhao, 2006; Stachura, 2010). Seattlen tapahtumat 1999 ja Arabi-kevät 2011 osoittavat, miten internet - ja nykyään myös facebook ja twitter - muokkaavat sosiaalisia liikkeitä ja organisoivat niitä uudelleen.

5. Aktivismi sosiaalisessa mediassa

Sosiaalinen media on kansalaiskeskustelun ja demokratian muoto, jonka ydin on poliittinen oikeus saada ja jakaa vapaasti tietoa. Sosiaalinen media tuo mukanaan myös muita välineitä ja vaihtoehtoja kuten mikroblogit. Viimeaikaiset tapahtumat Iranissa, Egyptissä, Tunisiassa, Libyassa ja Jemenissä sekä muissa paikoissa kuten Moldovassa, Georgiassa, Palestiinassa ja Kiinassa ovat kiihdyttäneet keskustelua sosiaalisen median käytöstä poliittiseen vastatoimintaan ja ylipäätään poliittisen aktivismin organisointiin. Samoin on keskusteltu sosiaalisen median vaikutuksien eroista demokraattisissa ja autoritaarisissa valtioissa (Christensen, 2011).

Sosiaalisesta mediasta on twitterin ja facebookin ansiosta tullut hallitseva tiedonvälityksen muoto (Shippert, 2009; Ho, 2010; Forrestal, 2011; Fuchs, 2011). Tavalliset kansalaiset voivat ohjata julkista keskustelua lähettämällä tekstejä tai videoita millä tahansa sosiaalisen median foorumilla toivoen, että heidän panoksensa saa huomiota internetissä. Sosiaalista mediaa käyttävät monet yhteiskunnalliset liikkeet ympäri maailman. Autoritaariset valtiot eivät voi enää taata turvallista yhteiskuntaelämää kontrolloimalla sanomalehtiä tai radio- ja televisiolähetyksiä, koska niiden valvonta ja manipulointi ei ulotu sosiaaliseen mediaan (Abbott, 2001). Jopa sellaisissa äärimmäisen valvonnan ja sääntelyn maissa kuten Iranissa ja Kiinassa kansalaiset ovat onnistuneet käyttämään sosiaalista mediaa nostaakseen esiin tärkeitä yhteiskunnallisia aiheita.

5.1 Sosiaalinen media demokraattisissa ja autoritaarisissa valtioissa

Demokratia sosiaalisessa mediassa toteutuu taktisen median kautta (TM). TM on 1992 käynnistynyt, nopeasti reagoiva media-aktivismin muoto, joka hyödyntää kaikkia medioita ja uutta tekniikkaa saavuttaakseen erityisiä poliittisia päämääriä ja edistääkseen potentiaalisesti kumouksellisia pyrkimyksiä. TM näkyy sosiaalisessa mediassa esimerkiksi mikroblogien, twitterin, facebookin ja youtuben muodossa.

5.1.1 Mikroblogit

Mikroblogit ovat sosiaalisen verkostoitumisen alustoja. Ne keskittyvät tiedon jakamiseen, viestintään, yhteisöllisyyteen ja yhteistoimintaan (Drache & Froese, 2008; Aharony, 2010). Bloggaajia kutsutaan "kansalaistoimittajiksi" (Allan & Thorsen, 2009; Levinson, 2009; Greer & McLaughlin, 2010), millä halutaan viitata ajatukseen yhteisöllisesta tiedon tuottamisesta ja jakamisesta.

Kansalaiset sekä demokraattisissa että autoritaarisissa maissa käyttävät mikroblogeja. Autoritaarisissa valtioissa mikroblogit yhdistävät aktivistiryhmiä ja tekevät heistä 'globaaleja kansalaisia'. Joillekin globaali kansalaisuus on mielentila, toisille löyhä poliittisen ja sosiaalisen aktivismin muoto. (Schattle, 2008). Kansalaisaktivismiin mukaan meneminen on helppoa, koska se ei vaadi muuta kuin mielipiteen esittämisen asiasta, johon uskoo. Demokraattiset valtiot eivät säikähdä aktivismia, koska haluavat edistää itseymmärrystä ja tuottavaa erimielisyyttä demokraattisten arvojen uudistamiseksi ja vahvistamiseksi (Drache & Froese, 2008).

5.1.2 Twitter

Ilmainen twitter (s. 2006) on levinnyt nopeasti ja on nykyään suosituin mikrobloggauksen muoto (twitter-viestin maksimipituus on 140 merkkiä välilyönteineen). Yksi viidestä internetin käyttäjästä twiittaa. Arviolta puolet näistä lähettää viestinsä matkapuhelimista (Pew Internet Report, 2012).

Twitter-viestien mahdollinen arvo on siinä, että ne voivat käynnistää laajemman kansalaiskeskustelun tärkeästä aiheesta. Sosiaalisessa mediassa twitteriä on käytetty nostamaan esiin ja jäljittämään tärkeitä tapahtumia autoritaarisissa valtioissa. Näin tapahtui esimerkiksi Iranin vilpillisten presidentinvaalien yhteydessä 2009, eikä Iranin hallituksen tarkoituksellisesti levittämä väärä informaatio muuttanut tilannetta. Myönteinen esimerkki poliittisista twitter-kampanjoista on Yhdysvaltojen presidenttikampanja 2008 (Aharony, 2010). Myös BBC ja CNN käyttävät twitteriä uutistarinoidensa levittämiseen.

Kaiken kaikkiaan twitter on erinomainen tapa jakaa tietoa ja muistuttaa ihmisiä tärkeistä tapahtumista. Twitter on korvaamaton väline sosiaalisessa verkostoitumisessa autoritaarisissa valtioissa. Sitä on käytetty valtion vastaisesta toiminnasta raportointiin myös demokraattisissa valtioissa (Han, 2011).

5.1.3 Facebook

Twitterin tavoin myös facebook antaa mahdollisuuden kertoa mielipiteensä verkossa globaalisti. Facebook-kampanjoita on käytetty tehokkaasti katuprotesteissa muun muassa Jemenissä, Jordaniassa, Algeriassa, Bahrainissa, Libyassa ja Arabimaissa. Kansannousu arabimaissa on kääntänyt päälaelleen vakiintuneet näkemykset autoritaaristen valtiojärjestelmien kestävyydestä ja arabimaiden sitkeydestä ja toipumiskyvystä.

5.1.4 Youtube

Youtuben voima on tullut esiin sekä vakiintuneissa demokratioissa että autoritaarisissa maissa. Youtube palveluna perustuu reaaliaikaiseen videoiden jakeluun. Videoissa esitetään asioita, jotka eivät muutoin saisi julkisuutta. Käyttäjien tavat hyödyntää youtubea kertovat yksilöiden vallasta. Globaalit kansalaiset käyttävät mobiiliteknologiaa ladatakseen videokuvaa epädemokraattisista tapahtumista youtubeen. Ihmiset ovat oppineet pitämään youtubea televisiolähetysten rajat ylittävänä demokratian voimavarana.

Youtube ei ole vain jatkuvasti nähtävissä ja ilmainen käyttäjille; se on ilmainen myös sisällön tuottajille. Twitterin lailla youtuben käytöstä on sekä myönteisiä (esim. "Obama Girl"-video sai yli 2,3 miljoonaa katselijaa ensimmäisenä kuukautena) että ristiriitaisia (esim. Abu Ghraib kidutusvideot Irakista 2004) kokemuksia.

Yllä annettujen esimerkkien valossa on selvää, että ns. tavalliset kansalaiset ovat paitsi käyttäneet sosiaalista mediaa vastustaakseen internet-sensuuria, myös testanneet vaikutusmahdollisuuksiaan. Tämä koskee sekä autoritaarisia maita että vakiintuneita demokratioita. On tarpeellista tutkia lähemmin, kuinka hyvin nämä maat on suojattu internet-sensuurilta, ja kuinka lujassa sanan- ja ajattelunvapaus on vakiintuneissa demokratioissa. Sosiaalisen median testi vaatii tiukempaa sanan- ja ajattelunvapauden soveltamista myös vakiintuneissa demokratioissa. Tämä voidaan saavuttaa vertailemalla niitä autoritaarisiin hallintoihin.

6. Tutkimusmenetelmä

Testiin valittiin kaksitoista maata viidestä maanosasta. Maat edustavat tasaisesti sekä demokraattisia että autoritaarisia valtioita. Maat on profiloitu yksilöllisin sivupohjin seuraavien muttujien suhteen:

  • hallintotyyppi ja sijoitus 2011 demokratiaindeksissä;
  • väestön määrä 2011;
  • sosiaalisen median käyttäjien arvioitu määrä 2011;
  • internetin käytön levinneisyys 2011;
  • facebookin, twitterin ja youtuben kautta tapahtuva sosiaalinen media-aktivismi
  • tapaukset, jotka liittyvät sosiaaliseen media-aktivismiin ja toisaalta sensuuriin;
  • tekninen ja lainsäädännöllinen valvonta; sekä
  • viimeaikaiset kehityssuunnat

Hallintotyypin tunnistaminen ja sijoitus perustuu seuraavaan lähteeseen: The Economist Intelligence Unit's Index of Democracy 2011. Indeksissä on neljä kategoriaa: täydelliset demokratiat, puutteelliset demokratiat, hybridijärjestelmät ja autoritaariset järjestelmät.

Täydelliset demokratiat ovat maita, joissa poliittiset perusvapaudet ja kansalaisoikeudet ovat demokraattisen poliittisen kulttuurin tukemia (riippumaton ja monipuolinen media, puolueeton tutkimus- ja tarkkailujärjestelmä jne.).

Puutteelliset demokratiat ovat maita, joissa vaalit ovat vapaat ja rehelliset, ja joissa kansalaisvapauksia kunnioitetaan huolimatta median oikeuksien loukkauksista (hallinnon ongelmat, kehittymätön poliittinen kulttuuri, alhainen osallistumisaste jne.).

Hybridijärjestelmissä epäkohdat estävät vapaat ja rehelliset vaalit, valtionhallinto painostaa oppositiopuolueita ja ehdokkaita. Puutteellisen demokratian heikkoudet ovat hybridijärjestelmässä vakavampia. Kansalaisyhteiskunta on heikko, toimittajia ahdistellaan ja painostetaan. Oikeuslaitos ei ole riippumaton.

Autoritaarisissa valtioissa ei esiinny poliittista pluralismia. Monet näistä valtioista ovat diktatuureja. Vaalit, jos niitä on, eivät ole vapaat eivätkä rehelliset. Media on valtio-omisteista tai valtaapitäviä lähellä olevien ryhmien valvomaa. Hallinnon kritiikki on tukahdutettu ja sensuuri on läpitunkevaa.

Tiedot sosiaalisen media-aktivismin tapahtumista kussakin maassa on kerätty pääasiassa seuraavista lähteistä: (1) Reporters Without Borders; (2) Open Net Initiative; (3) Freedom of Connection, Freedom of Expression; (4) Global Voices Online ja (5) The Guardian. Vain ne vuodet, jolloin esiintyi merkittävää sosiaalista media-aktivismia tai merkittävää valtiosensuuria on lueteltu.

Teknologista ja lainsäädännöllistä valvontaa koskeva osio tuo ilmi valtion virkamiesten pyrkimyksiä käyttää kehittyneitä teknologioita ja epäoikeudenmukaisia lakeja sensuurin laajentamiseen. Toisaalta myös aktivistien vastapyrkimyksistä laajentaa oikeutta vapaaseen tiedonsaantiin ja sananvapauteen raportoidaan.

Tuoreimmissa kehityssuunnissa annetaan tietoa internet-sensuurin käytöstä tai ajattelun- ja sananvapauden edistämisestä valittuna ajanjaksona.

Näitä kategorioita käytetään analysoimaan ja arvioimaan erovaisuuksia ja yhtäläisyyksiä vakiintuneiden demokratioiden ja autoritaaristen valtioiden välillä.

7. Keskustelua tuloksista

Aineistoa voidaan analysoida monella tavoin. Tässä tutkimuksessa kysytään, ovatko vakiintuneet demokratiat vähemmän alttiita internet-sensuurille kuin autoritaariset valtiot? Vielä tarkemmin keskitytään siihen, miten sosiaalisen median globaali käyttö mielenilmaisuissa on hämärtänyt "vapaan" ja "valvotun" tiedonvälityksen välisiä rajoja. Aivan kuten aiemmat tiedonvälityksen muodot ovat testanneet sanan- ja ajattelunvapauden kestävyyttä vakiintuneissa demokratioissa, sosiaalinen media testaa sanan- ja ajattelunvapauden haavoittuvuutta internet-sensuurin aikana.

Kohdassa 2.3 esitetyn kuvauksen mukaan vakiintuneet demokratiat ovat olleet vakaita pitkään. Näin ollen ei ole yllättävää, että 2011 demokratiaindeksi luokittelee Australian, Suomen, Iso-Britannian ja Yhdysvallat täydellisiksi demokratioiksi. Etelä-Afrikka ja Chile eivät ole vakiintuneita demokratioita johtuen niiden suhteellisesta nuoruudesta ja siksi ne on luokiteltu puutteellisiksi demokratioiksi, joilla on vielä opittavaa täydellisistä demokratioista.

7.1 Sosiaalisen median aktivismi

Monissa maissa kansalaisaktivisteilla ja viranomaisilla on ristiriitainen käsitys siitä, miten sosiaalista mediaa on tosiasiassa käytetty. Esimerkkejä löytyy niin Pakistanista kuin Iso-Britanniasta. Tutkimusten mukaan Iso-Britanniassa sosiaalista mediaa käytettiin enemmän mellakoiden jälkien siivoamiseen kuin lietsomaan levottomuuksia, mikä oli hallituksen väite. On tärkeää huomata, että sekä aktivistit että viranomaiset käyttävät sosiaalista mediaa omiin tarkoituksiinsa (esim. Kiinassa Weiboa).

Sosiaalisen median toinen keskeinen ominaisuus on kansainvälinen yhteistyö ja strategioiden keskinäinen lainaaminen. Esimerkiksi Australian hallitus allekirjoitti Saksan ISP:n kanssa sopimuksen 2009 saattaakseen voimaan kiellettyjen verkkosivujen luettelon. Kiinnostavaa on myös, että useat amerikkalaiset yritykset ovat myyneet verkkosivuja tukkivaa tekniikkaa Kiinaan, Iraniin, Bahrainiin, Saudi-Arabiaan, Kuwaitiin, Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin ja Qatariin. Toisaalta eri maiden aktivistit ovat lainanneet toistensa taktiikoita osoittaakseen mieltänsä esimerkiksi Kiinan lakeja kohtaan.

Muiden tiedotusvälineiden tavoin sosiaalista mediaa käytetään sekä vallan käytön että vallan väärinkäytön tarkkailuun. Vakiintuneet demokratiat eivät ole merkittävästi erilaisia suhtautumisessaan sosiaaliseen media-aktivismiin kuin puutteelliset demokratiat tai autoritaariset valtiot.

7.2 Sosiaalisen median aktivismin ja sensuurin tapahtumat

Viiden viime vuoden aikana niiden tapahtumien määrä, joissa on hyödynnetty sosiaalista media-aktivismia tai toisaalta sensuuria, osoittaa sekä tiukentuvaa että löyhentyvää otetta riippuen maasta. Tiedoista käy ilmi sekä suuntaa-antavia muutoksia kuin myös toimenpiteiden ja reaktioiden samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia.

Vaikka autoritaarisissa maissa ja hybridijärjestelmissä tapahtumien lukumäärä voi olla suurempi, se ei ole merkittävästi suurempi kuin täydellisissä ja puutteellisissa demokratioissa. Eräs huomattava piirre tiedoissa on tapahtumien lukumäärän jyrkkä kasvu kahden viime vuoden aikana (2010-2011) eräissä vakiintuneissa demokratioissa.

Mellakat Iso-Britanniassa ja 'Occupy Wall Street' -liike Yhdysvalloissa ovat hyviä esimerkkejä sosiaalisen median lisääntyneestä käytöstä aktivismin tarkoituksiin. Ne ovat esimerkkejä myös internet-sensuurin kasvusta sekä hallitusten reaktioista demokraattisissa maissa. Tiukentunut lainsäädäntö, vaatimukset puoluekentän eri laidoilta sosiaalisen median hallitsemiseksi ja sensuurin lisääntyminen esimerkiksi bannauksen, estojen, suodatuksen, mustien listojen ja verkkohyökkäysten muodossa esimerkiksi Australiassa, Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Chilessä, Etelä-Afrikassa, Suomessa osoittavat enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia autoritaaristen ja demokraattisten maiden välillä. Tämä on ollut omiaan heikentämään vakiintuneiden demokratioiden uskottavuutta korkean moraalin ylläpitäjinä

7.3 Tekninen ja lainsäädännöllinen kontrolli

Viimeaikaiset lainsäädännölliset toimenpiteet ja uuden lainsäädännön valmistelu sosiaalisen median sensuroimiseksi sekä itsesensuurin lisäämiseksi ovat selviä merkkejä vakiintuneiden demokratioiden alttiudesta taantua tiedonvapaus- ja ilmaisuvapausasioissa. Sama koskee teknisten valvontamekanismien käyttöä (esimerkiksi pakollinen kansallinen internetin suodatusjärjestelmä Australiassa, lisääntynyt internet-valvonta terrorismiin liittyen Suomessa, internet-sensuurin ja internetin irtikytkemisen mahdollistava laki Iso-Britanniassa, jne.).

Nämä lait ja säädökset eivät ole pyrkimyksiltään ja laajuudeltaan kovin erilaisia kuin ne, joita esiintyy autoritaarisissa maissa: internet-sääntelykehys Singaporessa, sähkölaki (Electronic Act) Myanmarissa, internet-suodatus Pakistanissa ja erilaiset säätelymekanismit Kiinassa. Myös internetin teknisen valvonnan samankaltaisuus on huomiota herättävää. Teknisen valvonnan oikeutettuna pitäminen autoritaarisissa valtioissa ei ole yllättävää. Huolestuttavaa on teknisten valvontamenetelmien laaja käyttö vakiintuneissa demokratioissa.

7.4 Viimeaikaiset kehityssuunnat

Maiden sijoitukset 2011 demokratiaindeksissä ovat vaihdelleet. Jotkin maat ovat parantaneet sijoitustaan, toiset taantuneet. Syitä jälkimmäiselle ovat esimerkiksi tiukentunut valvonta ja muut käyttöön otetut sensuurin mekanismit. Iso-Britannia ja Yhdysvallat ovat edelleen vakiintuneiden demokratioiden häntäpäässä. Iso-Britannian sijoitus on noussut pykälän, mutta Yhdysvaltojen sijoitus on laskenut kuten Suomenkin (kuudennesta yhdeksänteen), mikä on huolestuttavaa.

Vakiintuneiden demokratioiden maine "vapaina" valtioina sekä pitkät perinteet sanan- ja ajattelunvapauden edelläkävijöinä hillitsevät niiden pyrkimyksiä rajoittaa sosiaalista mediaa. Yhä ahdistavampi poliittinen ilmapiiri heikentää kuitenkin vakiintuneiden demokratioiden asemaa ja arvovaltaa, ja saattaa tulevaisuudessa pudottaa näiden maiden asemaa demokratiaindeksissä.

Testissä mukana olleiden ei-demokraattisten maiden tilanne on rohkaiseva. Huolimatta parantuneesta tilanteesta esimerkiksi Etelä-Afrikassa, huoli tiedotusvälineiden vapaudesta on kasvanut.

8. Johtopäätökset

Sosiaalisen median testi selvästi näyttää, että vakiintuneet demokratiat kuten Australia, Suomi, Iso-Britannia ja Yhdysvallat eivät ole vähemmän alttiita internet-sensuurille kuin autoritaariset maat. Voidaan jopa väittää, että tilanne näissä maissa on riskialttiimpi, koska niillä on paljon pelissä. Globaalit uhat kuten terrorismi, ilmastonmuutos ja taloudellinen epävarmuus maailmanlaajuisen talouskriisin 2008-2009 jälkeen ovat käynnistäneet näissä maissa erilaisia tiedotusvälineiden vapautta riisuvia toimia. Vakiintuneiden demokratioiden reaktiot "Occupy-liikkeisiin" ja Wikileaksiin yhdistettynä media-vapauksien kuihtumiseen vaativat monikansallista, sosiaalista mediaa hyödyntävää solidaarisuusliikettä internetin vapauden puolustamiseksi.

Testissä mukana olleet vakiintuneet demokratiat eivät ole suoriutuneet hyvin internet-vapauden puolustamisessa parina viime vuotena. Jotkin niistä ovat jopa taantuneet demokratiaindeksin sijoituksella mitattuna. Niiden toimet sosiaalista media-aktivismia vastaan eivät ole poikenneet merkittävästi autoritaaristen valtioiden reaktioista. Kaikkia vakiintuneita demokratioita kehotetaan jatkuvaan ja aktiiviseen valppauteen tiedonvapauden ja ilmaisuvapauden puolesta maailmanlaajuisesti.

9. Suositukset

Näiden tulosten valossa IFLA:n FAIFE-komitean tulee:

  • Laajentaa tutkimuksia koskemaan muita vakiintuneita demokratioita ja autoritaarisia maita alueellisesti ja jopa globaalisti;
  • Lisätä internet-sensuuri erityiseksi tarkkailun kohteeksi tulevissa FAIFE:n kansainvälisissä raporteissa (World Reports);
  • Kehottaa kaikkia kansallisia kirjastoseuroja liittymään mukaan muiden internetin vapautta ajavien tahojen kanssa vastustamaan sosiaalisen median sulkemisyrityksiä eri maissa ja maailmanlaajuisesti;
  • Tarkkailla erityisesti sosiaalisen median sensuuria hybridihallinnon maissa ja autoritaarisissa valtioissa yhdessä IFLA:n kirjastoseurojen kanssa pyrkien auttamaan niitä sensuurin vastaisen toiminnan strategioiden suunnittelussa;
  • Järjestää IFLA:n esikonferensseja tai käsitellä aihetta IFLA:n konferensseissa erityisesti sosiaalisen median sensuurin osalta; ja
  • Päivittää internet-manifesti ja kaikki muut FAIFE:n asiaan liittyvät oppimateriaalit tulevia työpajoja varten.