Valikko

Etusivu >> Artikkelit >> News Know-how: Miten kirjastot ja uutisten lukutaito edistävät julkista keskustelua ja ei-materiaalista vapautta

LYHENNELMÄ BARBARA M. JONESIN ARTIKKELISTA:

News Know-how: Miten kirjastot ja uutisten lukutaito edistävät julkista keskustelua ja ei-materiaalista vapautta



Tekijä

Barbara M. Jones

Director, Office for Intellectual Freedom

American Library Association


Lataa suomenkielinen tiivistelmä (rtf) tästä

Lataa alkuperäinen englanninkielinen artikkeli (docx) tästä


Tässä artikkelissa Barbara M. Jones, Amerikan kirjastoyhdistyksen, ALA:n, Sanan- ja ajattelunvapaus-toimiston johtaja, tarkastelee lukuisin esimerkein uutisten tuottamisen tilaa ja erityisesti todellisuutta vääristelevää uutistuotantoa demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa uhkaavana toimintana. Uutisia tuottavilla organisaatioilla TVstä sosiaalisen mediaan on taipumus, paitsi käyttää manipulatiivista, fraasimaista ja tyhmentävää kieltä, myös yksinkertaistaa todellisuutta lyhyiksi toteamuksiksi. Tällaiset yksinkertaistukset tukahduttavat kriittistä ajattelua ja edistävät mustavalkoista kysymyksenasettelua. Tämä johtaa vääristyneeseen tietoon monimutkaisista lainsäädännöllisistä ja sosiaalisista ongelmista.

Yksi uutistoiminnan vääristymisen ja pinnallistumisen seurauksista on tiedon de-kontekstualisointi eli irrottaminen asiayhteydestään. Ajankohtaisten tapahtumien yksinkertaistaminen vie Jonesin mukaan vaarallisen kaltevalle pinnalle, etenkin nykyaikana, kun olemme liian kiireisiä pyrkiäksemme myös ymmärtämään asioita. Monia ei ole opetettu kyseenalaistamaan viranomaisten toimintaa, ja siksi kansalaiset pitävät helposti uutisiakin "totuutena", mikä johtaa mustavalkoisiin mielipiteisiin. Jonesin mukaan meistä on tullut laiskoja, ja se sopii huonosti demokratiaan. Tiedon irrottaminen asiayhteydestään koskee myös sensuuria.

Omana inspiraationlähteenä Jones siteeraa filosofi Alexander Meiklejohnia, joka uskoi toimivan demokratian vaativan informoidun ja valistuneen äänestäjäkunnan, sillä muuten valtaapitävät voivat manipuloida julkista mielipidettä.

Meiklejohn uskoi, että:

  • Koulutuksen pitäisi valmistaa ihmisiä maailmaan, jossa elämme työntekijöinä, kansalaisina ja osapuolina ihmissuhteissa.
  • Henkevä keskustelu ja kanssakäynti on arvokas oppimisen lähestymistapa.
  • Vuoropuhelu nostaa ihmisen totuuden laajemmalle tasolle.
  • Kaupunki- tai kyläkokous on ihanteellinen tilanne harjoittaa sananvapautta.

Jones kysyy, onko Meiklejohnin ihanne "valistuneesta ja informoidusta" äänestäjäkunnasta enää olemassa USAssa, ja kykeneekö äänestäjäkunta enää vastustamaan tiedotusvälineiden harrastamaa orwellilaista manipulointia?

ALA:n kansalaisyhteiskuntaan osallistuminen -aloite

Joitakin vuosia sitten Amerikan Kirjastoyhdistys (ALA) lähti virallisesti mukaan Kettering-säätiön kansallisten kysymysten keskustelufoorumiin. Siinä puolueettomasti ja sitoutumattomasti keskustellaan yhteisöjen tasolla sellaisista kysymyksistä kuten terveydenhuolto, taloudellinen lama, rasismi ja koulutusjärjestelmä.

Näissä keskusteluissa kävi ilmi, että tavalliset ihmiset tunsivat itsensä hyvin vieraantuneiksi julkisista asioista ja voimattomiksi, jotta olisivat voineet tehdä asialle jotakin. Tavallisten ihmisten näkemys oli, että iso rahan taloudelliset intressit ovat täysin dominoineet USAn poliittista keskustelua ja päätöksiä.

ALA pyrkii lisäämään kirjastojen käyttöä näihin yhteisöfoorumikeskusteluihin. Kirjastonhoitajat saavat menetelmällistä koulutusta sen takaamiseksi, että kaikki äänet tulevat kuulluksi ja kaikki puolet asiasta tutkituksi.

News Know-how -avustus

Kun Open Society -säätiöt tarjosivat ALA:n sanan- ja ajattelunvapaustoimistolle (Office for Intellectual Freedom) määrärahaa, jotta se voisi selvittää uutislukutaitoon liittyvää ongelmaa, ALA tarttui heti tilaisuuteen. Uutisten lukutaito liittyy sanan- ja ajattelunvapauteen ainakin kolmella tavalla:

1. Vapaa lehdistö on keskeinen perusta sanan- ja ajattelun vapaudelle. Mutta vapaa lehdistö ei säily vapaana, elleivät ihmiset vaadi sitä ja ole sen kanssa vuorovaikutuksessa. Julkinen vaatimus journalismin korkeasta tasosta kaikilla tasoilla on erittäin tärkeää terveelle kansalaisyhteis-kunnalle. Vapaa lehdistö on riippuvainen kansalaisten oikeudesta sananvapauteen.

2. Kirjastot toimivat esimerkkinä vapaan lehdistön ja sananvapauden puolustamisesta. Kirjastot ylläpitävät ihannetta rajattomasti vapaasta informaatiosta. Ilman avointa pääsyä tietoon ei olisi kirjojen, sanomalehtien tai internetin vapaata saatavuutta. IFLA/FAIFE ja muut sanan- ja ajattelunvapautta edistävät tahot on perustettu tukemaan tätä ihannetta.

3. Kirjastotoimen kasvava sitoutuminen informaatio- lukutaitoon on osoitus kirjastojen tärkeydestä kirjaston käyttäjien valistuksessa, erityisesti liittyen tiedon hankintaan ja oikeaan käyttöön. Ei riitä kertoa, mistä tietoa saa, vaan pitää myös kriittisesti tutkia, kuka tiedon on tuottanut, mistä tieto on kerätty, ketkä ovat sen rahoittaneet jne. Kirjastot ovat paikkoja, joissa näitä metatietoja voidaan luontevasti käsitellä.

Seuraavat kohdat ovat IFLA:n media- ja informaatiolukutaidon suosituksista (IFLA Media and Information Literacy Recommendations):

- Media- ja informaatilukutaito koostuu tiedosta, asenteista ja valmiuksista, joita tarvitaan sen tietämiseen, mitä tietoa ja milloin tarvitaan; mistä ja miten informaatiota saadaan; kuinka arvioida tietoa kriittisesti; kuinka järjestää tietoa; ja kuinka käyttää sitä eettisesti hyväksyttävällä tavalla.

http://www.ifla.org/en/publications/ifla-media-and-information-literacy-recommendations

Kaiken kaikkiaan sananvapaus riippuu vapaan lehdistön ja myös kirjastojen kyvystä tarjota paitsi sisältöjä, myös yleisön käyttöön tarkoitettua tietoa siitä, miten kyseenalaistaa lehdistön välittämä tieto, ja miten olla vuorovaikutuksessa lehdistön kanssa sen pitämiseksi rehellisenä. Tämä edellyttää, että kirjastonhoitajat tarjoavat, ja käyttäjät oppivat, informaatiolukutaidon osana elinikäistä oppimista. Ilman näitä kolmea henkinen vapaus ja kriittinen ajattelu kuolevat ja sen myötä myös kansalaisyhteiskunta.

Toimittajat ja kirjastonhoitajat: yhteinen perusta

Yhdysvalloissa kirjastonhoitajat ja toimittajat ovat lisääntyvässä määrin alkaneet kysyä, mikä yhdistää näitä kahta ammattiryhmää, ja miten niiden yhteistyö voisi tehdä kirjastoista ja mediasta parempia kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta? Molemmilla on ammattieettiset koodinsa, jotka tukevat sanan- ja ajattelunvapautta; molemmat ammatit ovat suurien muutosten edessä. Molemmat jakavat ja luovat tietoa säilyäkseen. Sekä kirjastonhoitajat että toimittajat jakavat tietoa monessa formaatissa - paperista twitteriin. Molemmat tuottavat tietoa, joka on elintärkeää demokratian toimivuudelle.

Kirjastonhoitajat ja toimittajat keräävät tietoa tavoilla, jotka vaativat uusia taitoja ja palvelujen uudelleen järjestämistä (esim. kirjastojen uutishuoneet, erityisryhmien suosiminen uutistuotannossa, uudet tiedon hankkimismuodot, mobiilikirjastot jne.).

Beyond Books -konferenssi laati "konsensuslausuman" käynnistääkseen tärkeän yhteistyön toimittajien ja kirjastonhoitajien välillä:

http://www.mediagiraffe.org/wiki/index/php/Biblionews-work-statement

Lisää tietoa konferenssista:

http://journalismthatmatters.org/biblionews/

ALA:n News Know-how -avustushanke

Helmikuussa 2012 ALA ja Open Society Foundations -säätiöt käynnistivät News Know-how -hankkeen.

Kirjastonhoitajat, toimittajat, ammattieetikot ja lukiolaiset luovat uutisten kriittiseen analyysiin perustuvia ohjelmia ja sisältöjä. Kaksivuotinen avustushanke käynnistyy neljän kirjaston ja järjestelmän voimin. Hankkeeseen sisältyy seuraavat osatekijät:

  • Uutislukutaidon opetussuunnitelma ja koulutus (Bethesda, Maryland): http://www.thenewsliteracyproject.org/. Opetussuunnitelma pyrkii opettamaan lukiolaisia ymmärtämään "uutisympäristöä", missä he elävät. Suunnitelma opettaa myös, kuinka lukea uutisia kriittisesti tulivatpa ne facebookista tai The New York Timesista.
  • Informaatiolukutaitoon valmistava opetussuunnitelma hankkeseen osallistuville kirjastonhoitajille ennen varsinaisen hankkeen alkua. Opiskelijat oppivat tarkistamaan uutislähteiden esittämät tosiasiat kirjastonhoitajien avustuksella.
  • Mediateknologian ja ohjelmistojen käyttö tavoitteena, että oppilaat voivat luoda omia artikkeleitaan, raporttejaan ja pääkirjoituksia sekä se, että oppilaat ymmärtävät tosiasian ja mielipiteen välisen eron. Jokainen osallistuva opiskelija suorittaa opinnäytetyön.
  • Verkkosivut opiskelijoille töiden keskinäistä jakamista varten.
  • Mahdollinen kansainvälinen osio. Asiaa tutkitaan parhaillaan ja siitä raportoidaan myöhemmin esimerkiksi IFLA:n Helsingin kokouksessa.
  • Mahdollisia seurantakeskusteluja kirjastoissa yhdessä vanhempien ja lasten kanssa. Aiheena tiedonvälityksen tila USAssa ja miten korjata tilannetta.
  • Tiukka ja rehellinen arvio hankkeen onnistumisista ja epäonnistumisista tekijänä Illinoisin yliopiston kirjastoalan opiskelijat.
  • Tavoitteena on luoda erilaisia malleja kustannuslaskelmineen kirjastoille maaseudulla, kaupungeissa tai alueittain aikomuksena toistaa tämä hanke. Kirjastojen halutaan näyttäytyvän yhteisöissään paikkoina, missä ihmiset voivat tarkistaa tosiasiat. Kirjastot toimivat malleina suurelle yleisölle oikeudenmukaisesta, tasapuolisesta ja tarkasta tiedon ja muun informaation esittämisestä, ja toive on, että kirjastot opettaisivat käyttäjiään itse samaan.
  • Tämä hanke on yksi monista "nuorisomediahankkeista" Yhdysvalloissa, mutta tiettävästi ensimmäinen, missä kirjastoja käytetään uutishuoneina. Toivomme ehdotuksia lisäselvityksiksi ja -tutkimuksiksi.